Keho ja tunteet

Tunne on ohimenevä ja vaaraton viesti

Kaikki tunteet haluavat kertoa ihmiselle jotain. Jotkin tunteet ovat miellyttävämpiä kuin toiset, mutta kaikkia tunteita tarvitaan, koska ne auttavat selviytymään.

Tunteet eivät ole aivoissa vaan koko kehossa ja voivat herättää voimakkaitakin kehollisia reaktioita. Reaktioita saattaa säikähtää, mutta ihmisessä ei ole mitään vikaa, jos niitä tulee. Toisaalta kehon kautta pystyy myös vaikuttamaan tunteiden voimakkuuteen ja kestoon.

Tunne on tavallaan viestintuoja, joka haluaa kertoa jotain ihmisen olotilasta. Tunne voi olla hyvin epämiellyttävä, mutta se ei itsessään ole vaarallinen tai pakota minkäänlaisiin toimiin. Tunteen vallassa tehty teko sen sijaan voi olla vaarallinen.

Tunne menee ohi

On rauhoittava ajatus, että tunteet menevät aina ohi, jos niihin ei tartu. Tunne kestää puolesta minuutista puoleen tuntiin, ellei ole kyse huipputärkeästä asiasta tai ellei itse käynnistä tunnetta uudelleen omalla pohdinnallaan. Vain suru tekee tähän poikkeuksen.

Tunteen kontrolloiminen on mahdotonta

Tunteita ei kannata yrittää hallita tai kontrolloida, koska se on mahdotonta. Heikkoa tunnetta voi jollain tasolla hallita, mikä voi aiheuttaa harhakäsityksen, että isojakin tunteita voisi kontrolloida. Mutta mitä voimakkaampi tunne on, sitä vaikeampaa ja sitä vähemmän sitä pystyy hallitsemaan. Hallitsemisyritykset saavat ihmisen tuntemaan itsensä heikoksi, koska tunteet palaavat hallitsemisyrityksistä huolimatta.

Tunteen äärelle voi pysähtyä

Yksi tapa pärjätä tunteiden kanssa on tunteiden utelias tutkiminen. Omaa tunnettaan voi ikään kuin katsoa ja ihmetellä ilman, että antaa tunteen viedä mennessään. Tunnetta ei tarvitse säikähtää, mutta sitä voi tutkiskella: Miltä kehossani tuntuu tämän tunteen vallassa? Mitä tämä tunne haluaa kertoa minulle? Mihin tärkeään se haluaa minun kiinnittävän huomion?

Itselleen voi myös sanoa: Tunnen nyt näin ja se on ok. Minun ei tarvitse muuttaa tunnetta muuksi tai työntää sitä pois, vaikka en pidäkään siitä.

Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään

On mahdotonta elää niin, että kokee vain pelkkiä positiivisia tunteita. Itselleen tekee siis ansan, jos yrittää kaiken aikaa välttää ikäviä tunteita ja hankkia vain ilon ja tyytyväisyyden tunteita. Ihminen kokee väistämättä välillä tuskallisia tunteita. Niitä ei kannata juosta pakoon, mutta voi kehittää suhtautumistaan haastaviin tunteisiin.

Omien arvojen mukainen toiminta tuo mielihyvän

Asioiden tekeminen siksi, että välttelisi epämiellyttäviä ajatuksia tai tunteita, ei ole järkevää. Sen sijaan kannattaa pohtia omia arvojaan ja tehdä asioita, jotka merkitsevät itselle jotain ja ovat itselle tärkeitä. Tällöin saa tuntea elämässään syvää tyytyväisyyttä.

Tunne asuu kehossa

Kehon välityksellä olemme yhteydessä maailmaan ja toisiin ihmisiin, ja kehon tuntemusten kautta saamme paljon tietoa itsestämme ja tunteistamme. Kehon konkreettisten merkkien huomaaminen ja oman kehon viestien tunteminen auttaa tunteiden ja olojen tunnistamisessa ja niiden kanssa elämisessä.

Kun epämääräisen ahdistusmöykyn saa eriteltyä kehollisiksi tuntemuksiksi ja nimettyä esimerkiksi peloksi tai häpeäksi, siihen voi olla helpompi suhtautua. On eri asia kokea, että olen yksin ja ahdistunut enkä voi tehdä asialle mitään kuin huomata, että kädet tärisevät, sydän hakkaa, hartiat nousevat ja näkökenttä kapenee siksi, että tunnen pelkoa, koska minun on selvittävä haasteellisesta sosiaalisesta tilanteesta.

Kehoon pakkautuu kokemuksia, niin ihania, epämiellyttäviä kuin traumaattisiakin. Traumaattisen kokemuksen seurauksena kehoyhteys voi katketa tai heiketä, jotta ihminen suojelisi itseään liian raskailta viesteiltä. Myös ilman traumataustaa suhde kehoon voi elämän eri vaiheissa olla hyvin monenlainen ja monimutkainen. Keho saatetaan kokea viholliseksi tai esteeksi, vääränlaiseksi tai toiseksi, jota tulee kurittaa ja laittaa ruotuun.

Kehosta saatetaan tehdä rooliasu, itse rakennettu muuri maailmaa vastaan. Kehosta ja kehon kanssa voi löytää myös paljon iloa, energiaa, vahvuutta ja rauhaa.

Kehon kautta käsiksi tunteeseen

Kehollinen työskentely on usein suora reitti tunteen luo. Keholle voi antaa konkreettisia impulsseja: voimme vahvistaa sen ääriviivoja kosketuksella, voimme rauhoittaa sitä ja voimme purkaa energiaa aktiivisella toiminnalla. Kehon kanssa yhteistyössä voimme toimia myös ahdistavan tunteen ollessa läsnä, sitä kieltämättä tai piilottamatta.

Kehollisella työskentelyllä voidaan harjoitella sosiaalisia taitoja. Voimme tutkia, miten kehoni reagoi toimiessaan yhdessä muiden kanssa, millaista on olla katsottavana tai kuunnella toista tarkasti.

Tässä harjoitekokonaisuudessa kuljetaan oman kehon sisätilan ja kehon ulkopuolisen, sosiaalisen tilan välistä matkaa. Työskentelyä ei ole viisasta hoputtaa eikä pakottaa. Suojelevia reaktioita on syytä kunnioittaa. Mahdollisuus kehon kuunteluun kannattaa kuitenkin tarjota usein. Kuten minkä tahansa asian harjoittelussa, myös tämän matkan kulkemisessa auttaa asioiden toistaminen.

Lähteet

Harris, R. (2012). Onnellisuusansa. Elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla. Duodecim. Jantunen, A., Kotro, M. & Uusitalo-Arola, L. (2021). Monta tietä kehon ja mielen tasapainoon. [Webinaari.]

Kujala, E. (2022). Suorittajan mieli. Otava. Myllyviita, K. (2021). Häpeän hoito. Duodecim. Myllyviita, K. (2021). Tunne tunteesi. Duodecim.

Väistäminen ja vastustus

Ryhmissä, joita tapasimme hankkeen aikana, kehotyöskentely aiheutti muun muassa hämmennystä, huvittuneisuutta, ahdistusta, riemua ja vastustusta. Ajatus siitä, että tunteet asuvat ja ilmenevät kehossa tai että keholliset tuntemukset voidaan tunnistaa ja nimetä tunteiksi tai liittää tunteisiin, oli suurelle osalle osallistujista melko vieras ja hämmentävä. Käytännössä tämä ilmeni niin, että jos kysyimme, miltä esimerkiksi ahdistus tuntuu kehossa, osallistuja saattoi vähätellä ahdistuksen kokemustaan, alkaa kuvailla, miten joku toinen on toiminut ahdistavassa tilanteessa tai ohittaa kysymyksen esimerkiksi huumorilla.

Mikään näistä vastauksista ei tietenkään ole väärin. Pienet väistöt ovat loogisia ja usein myös tarpeellisia, kun puhutaan henkilökohtaisista kokemuksista mahdollisesti uudesta näkökulmasta ja vierain käsittein. Kehosta puhuminen voi myös tuntua hyvin yksityiseltä ja häpeälliseltä, varsinkin nuoresta, jonka keho-mieli elää suurta muutoksen aikaa eivätkä oma keho tai sen viestit yhtäkkiä olekaan tuttuja. Tämän vuoksi kaikkea, mitä osallistujat kertoivat, pyrittiin kuuntelemaan herkällä korvalla ja arvokkaana jaettuna lahjana. Lempeästi ja sinnikkäästi pyysimme nuoria yhä uudestaan harjoittelemaan oman kehon havainnoimista, tuntemusten huomaamista ja sanoittamista. Osallistujalla oli aina oikeus asettaa omat rajansa ja sitä oli lupa työpajoissa harjoitella.

Ainakin kerran työpajassa kävi niin, että osallistujat eivät yksinkertaisesti tehneet tehtävää, jota tarjosimme. Kyseessä oli peilitehtävä, jossa tarkoituksena oli seurata peilin lailla parin liikkeitä. Nuoret tekivät tehtävää noin kolme sekuntia ja lopettivat. Yllätyimme, sillä emme olleet osanneet odottaa, että tehtävä olisi erityisen haastava. Ilmeisesti parin kanssa tehtävä yhteinen liike oli intiimiä ja keskinäistä keskittyneisyyttä vaativa tavalla, johon osallistujat eivät olleet valmiita. Totesimme, että tätä te ette selvästi nyt tahdo tehdä, keskustelimme hetken heränneistä tuntemuksista ja jatkoimme eteenpäin.

Kun jossain tehtävässä ilmeni ahdistusta tai vastustusta, opimme antamaan tuntemuksille hetkeksi huomiota. Kysyimme, miltä tuntuu kun ahdistaa ja vastustaa, mitä kehossa tapahtuu. Avoimeen kysymykseen vastaaminen oli yleensä hyvin haastavaa. Hyvin usein vastaus oli: “En tiiä” tai “No sillai vaan ahdistaa”. Konkreettisempien ja esimerkkien omaisten kysymysten avulla havaintoja oli helpompi tehdä. Esimerkiksi tällaiset kysymykset toimivat paremmin: Missä hengityksesi liikkuu? Huomaatko, mitä sydämen sykkeelle tapahtuu? Tuntuuko jossain kipua? Hikoavatko kämmenet? Onko vaikea pysyä paikallaan?

Harjoitteen kulku

Osallistujat seisovat ringissä. Jokainen ringissä olija alkaa itsestään vasemmalta lähtien kierrättämään katsettaan muiden ringissä olijoiden silmistä silmiin. Kun katse kohtaa jonkun kanssa, he vaihtavat paikkaa keskenään. Paikkaa vaihdettaessa kohdataan ringin keskellä ja sanotaan toisen nimi. Jos ei muisteta toisen nimeä, kysytään se. Uudessa paikassa aloitetaan taas silmiin katsominen vasemmalta uudestaan ja jatketaan samaan tapaan.

Tavoite

Tarkastellaan ohjaajan johdolla omaa kehoa ja sen tuntemuksia eli tuodaan oma keho läsnäolevaksi tähän hetkeen. Havainnoidaan samalla, miltä juuri nyt tuntuu olla minä.

Harjoitteen kulku

Otetaan oma paikka tilasta. Silmät voi sulkea, jos se tuntuu mukavalta ja mahdolliselta. Jos ei, katse kannattaa suunnata alaviistoon, jotta syntyy tunne omasta tilasta.

Ohjaaja voi ohjata esimerkiksi näin:

Mieti jalkapohjiasi. Mitkä jalkapohjan osat koskettavat lattiaa, mitkä eivät? Siirrä painoa ensin päkiöille, sitten kantapäille, sitten jalkapöydän sivulle ja sitten toiselle sivulle. Voit huojua edestakaisin tai tehdä pientä ympyrää.

Siirrä huomiota ylöspäin jalkoja pitkin lantion alueelle, alaselkään, vatsaan, yläselkään, rintakehään, niskaan, päähän, kasvoihin, kieleen, hartioista alas käsivarsia pitkin kyynärpäihin, ranteisiin, kämmeniin ja sormiin. Miltä tuntuu olla sinun kehossasi juuri tänään, juuri nyt?

Mikä kehossa liikkuu, kun hengität? Mihin kohtiin kehossasi huomio kiinnittyy?  Mitä huomaat? Jännitystä? Kipua? Odotusta? Väsymystä? Innostusta?

Mitä tahansa huomaatkin, totea mielessäsi, että juuri tänään, juuri nyt on tällaista. Älä yritä muuttaa mitään, ole vain kehossasi ja hengittele.

Sitten voit pikkuhiljaa avata silmät, katsella ympärillesi, ravistella hieman käsiä ja jalkoja ja palata yhteiseen tilaan.

Tavoite

Harjoitellaan kuuntelemista, oman hetken ottamista ja muiden kuunneltavana olemista. Harjoitteen etuja ovat yhteen tuleminen, yhteisen tilan luominen, asioiden jakaminen ja muihin samaistuminen.

Harjoitteen kulku

Istutaan ringissä. Kuka tahansa voi aloittaa. Hän kertoo jotakin, mitä haluaa ja mitä mieleen juolahtaa vaikkapa päivän kuulumisista, omasta olotilastaan, elämästään tai hänelle sattuneesta tapahtumasta. Kun ensimmäinen puhuja on lopettanut, seuraava ringissä ottaa vuoron. Hän tarttuu johonkin edellisen puheenvuoron sanaan tai aiheeseen, joka liittyy hänen omaan elämäänsä, ja kertoo siitä. Näin edetään rinki läpi.

Esimerkki

Ensimmäinen kertoja voi kertoa, että hän on suunnitellut koiran ottamista ja pohtii, onko nyt oikea aika. Koirassa on paljon vastuuta, mutta se tuo hyvin paljon iloa arkeen.

Tästä intoutuneena toinen kertoja voi muistella, että lapsena hän leikki naapurin koiranpennun kanssa ja leikin tiimellyksessä koira puraisi haavan kertojan käteen. Vahinko ei onneksi ollut vakava, ja siitä selvittiin säikähdyksellä ja laastarilla.

Kolmas kertoja saattaa huokaista, että laastareista tuli mieleen, että apteekissa pitäisi muistaa käydä ja muutenkin on hirveän paljon hoidettavia asioita eikä aika millään tunnu riittävän kaikkeen.

Huomioitavaa

Kierroksen kesto riippuu ryhmän koosta. Aikaa kannattaa varata 1-3 minuuttia per henkilö, ja tästä ajasta voidaan kertoa etukäteen ryhmäläisille. Kiireen tuntua kannattaa kuitenkin kierroksen aikana ringissä välttää.

Osallistujia kannattaa muistuttaa, että omaa puheenvuoroa ei tarvitse valmistella etukäteen.  Jos huomaa, että oma vuoro jännittää tai että alkaa jo valmiiksi pohtia, mitä omalla vuorolla pitäisi sanoa, voi pyrkiä kuuntelemaan entistä tarkemmin puhujaa, joka on sillä hetkellä vuorossa.

Tavoite

Harjoitteen avulla harjoitellaan yksilönä toimimista osana ryhmää, yhteisen rytmin löytämistä, kompromissien tekemistä ja toisten aistimista useilla aisteilla.

Harjoitteen kulku

Lähdetään kävelemään tilassa. Kuljetaan omia reittejä ja vältetään ympyrässä kulkemista. Aletaan etsiä ryhmänä yhteistä kävelyrytmiä ilman, että kuitenkaan sovitaan mitään ääneen. Yhteisen rytmin etsinnässä huomion voi suunnata kuuntelemiseen, katsomiseen ja liikeaistilliseen tuntuun siitä, liikutaanko yhtenä joukkona samassa rytmissä.

Kun yhteinen rytmi on löytynyt, harjoitellaan pysähtymistä. Kun ohjaaja läpsäyttää kädet yhteen, kaikki pysähtyvät. Seuraavasta läpsäytyksestä lähdetään taas liikkeelle. Tätä toistetaan hetki.

Seuraavaksi tehdään edelleen yhteistä pysähtymistä ja liikkeelle lähtöä, mutta ilman ohjaajan merkkiä.

Huomioitavaa

Usein ihmisillä on tapana ruveta harjoitteessa kulkemaan ympyrässä. Ohjaajan on hyvä muistuttaa useaan otteeseen harjoitteen aikana, että jokainen voi kulkea tilassa omia reittejään.

Tavoite

Harjoitellaan toisen katsomista sekä katsottavana olemista, oman hetken ottamista ryhmän yhteisestä ajasta sekä ajan ja huomion antamista toisille ryhmäläisille.

Harjoitteen kulku

Lähdetään kävelemään tilassa kukin omaan tahtiinsa. Kun yksi pysähtyy, kaikki pysähtyvät ja kääntyvät kohti pysähtyjää. Pysähtynyt laittaa kädet kasvoilleen silmiensä eteen, ottaa pienen oman hetken ja ollessaan valmis avaa kädet pois kasvoiltaan, katsoo kaikki läsnäolijat rauhassa läpi ja palauttaa kädet kasvoilleen. Sitten hän laskee kätensä ja jatkaa kävelyä. Muutkin jatkavat kävelemistä, kunnes seuraava pysähtyy ja laittaa kädet kasvoilleen. Näin jatketaan, kunnes kaikki halukkaat ovat tehneet katsomistehtävän.

Huomioitavaa

Harjoitteen jälkeen on hyvä tehdä pieni fyysinen purku, jossa ravistellaan raajoja ja taputellaan oma keho läpi ja samalla ikään kuin pudistellaan katseet pois kehosta.

Keskustellaan yhdessä harjoitteiden tuomista tuntemuksista. Ohjaaja voi kysyä esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

• Miltä rytmikävely tuntui? Mitä tunteita huomasit?
• Huomasitko, pitikö jarrutella vai kiihdyttää, että pysyisit yhteisessä rytmissä?
• Olitko se, joka pysäytti ryhmän tai lähetti sen liikkeelle, vai seurasitko muuta ryhmää?
• Miltä ottamasi rooli tuntui? Olisitko halunnut tehdä toisin?
• Miltä tuntui olla katsottavana?
• Miltä tuntui katsoa toista?
• Huomasitko, mitä kehossa tapahtui?

Tauko 10 min

Tavoite

Tavoitteena on palata yhteisen tekemisen äärelle, purkaa mielestä asioita, jotka harmittavat, ja saada toisilta tukea tunteitten kestämiseen.

Harjoitteen kulku

Lähdetään liikkumaan tilassa. Vuorotellen missä tahansa järjestyksessä joku sanoo äänekkäästi: Tänään ärsyttää… ja täydentää lauseen. Sanominen voi mennä esimerkiksi näin: Tänään ärsyttää venata bussia pakkasessa. Tänään ärsyttää kuunnella muiden ihmisten ongelmia. Tämän jälkeen muut huutavat kuorossa: ”Antaa ärsyttää vaan!” Tähän tapaan jatketaan tovi. Kukin voi olla ärsytyksensä kanssa äänessä niin monta kertaa kuin kokee tarpeelliseksi.

Tavoite

Harjoitellaan yhdessä tekemistä, kehollista kuuntelua ja toisen ehdotukseen suostumista.

Harjoitteen kulku

Otetaan pari. Mennään seisomaan parin kanssa vastakkain noin metrin päähän toisesta. Toinen pareista alkaa tehdä kehollaan liikettä, jota toinen peilaa eli tekee samoin. Ensin toinen voi johtaa liikettä ja toinen seuraa mahdollisimman tarkasti, sitten vaihdetaan osia. Lopuksi yritetään tehdä liikettä mahdollisimman samanaikaisesti ilman, että kumpikaan on vetovastuussa.

Harjoitteen tekemisen jälkeen tehdään nopea purku parin kanssa eli keskustellaan, miltä harjoitteen tekeminen tuntui. Jaetaan myös muutama kommentti ja havainto yhteisesti koko ryhmän kanssa.

Tavoite

Harjoitellaan vastuun ottamista toisesta, valta-asemassa olemista ja luottamuksen rakentamista.

Harjoitteen kulku

Otetaan pari. Kysytään, sopiiko toiselle, että pari kuljettaa häntä niin, että kuljetettavan silmät ovat sidotut. Jos sopii, silmät sidotaan. (Sulkeminenkin voi riittää.)

Etsitään yhdessä parin kanssa hyvä talutusasento. Sitten paria kuljetetaan tilassa ilman puhetta. Voi kokeilla eri rytmeillä kulkemista sekä alas lattiatasoon menemistä ja siellä liikkumista. Parille voi tarjota myös tutkittavaksi erilaisia materiaaleja, pintoja ja esineitä. Kuljettajan on pidettävä huoli, että kuljetettava on turvassa koko harjoitteen ajan. Sitten vaihdetaan osia.

Tavoite

Harjoitellaan ei:n sanomista, omien rajojen asettamista ja oman tilan rajaamista. Harjoitus valmistaa seuraavaan tehtävään ja pyrkii tekemään ei:n sanomisesta mahdollisempaa ja sallitumpaa.

Harjoitteen kulku

Otetaan pari ja mennään seisomaan parin kanssa vastakkain noin metrin päähän toisesta. Sitten parin kanssa yhtä aikaa piirretään voimakkailla käsien liikkeillä ilmaan ruksi itsen ja toisen väliin seuraavaan tapaan: Ensin piirretään yksi viistoviiva yhdellä kädellä, sitten vastakkainen viiva toisella kädellä ja lopulta molemmat viivat molemmilla käsillä yhtä aikaa. Jokaisen liikkeen aikana sanotaan tai huudetaan vahvasti sana ei.

Tavoite

Harjoitellaan luvan kysymistä, omien ja toisen rajojen tunnistamista ja kunnioittamista sekä suostumista ja kieltäytymistä.

Harjoitteen kulku

Jatketaan saman parin kanssa kuin edellisessä harjoituksessa. Ensin toinen parista kysyy toiselta voinko-alkuisia kysymyksiä esimerkiksi tähän tapaan: Voinko vilkuttaa sinulle huoneen toiselta puolelta? Voinko tulla viereesi istumaan? Voinko laittaa käteni olkapäällesi? Voinko koskea varpaitasi varpaillani? Voinko nojata päätäni hartiaasi? Toinen pari vastaa kyllä tai ei. Saadessaan luvan pari toteuttaa kysymänsä. Sitten vaihdetaan osia.

Seuraavaksi pari kysyy voitko-alkuisia kysymyksiä esimerkiksi näin: Voitko hieroa hartioitani? Voitko tulla viereeni seisomaan? Voitko halata minua? Toinen vastaa kyllä tai ei. Pyyntöön suostuttuaan pari toteuttaa toisen pyynnön. Sitten vaihdetaan osia.

Huomioitavaa

Osallistujat määrittävät itse, kuinka paljon fyysistä kosketusta sisällyttävät harjoitteeseen. Voi olla hyväksi korostaa, että mihin tahansa ja vaikka kaikkiin kysymyksiin voi vastata ei.

Tavoite

Harjoitellaan oman kehon havainnointia, tunteiden ja kokemusten tunnistamista sekä reflektointia.

Harjoitteen kulku

Otetaan oma paikka tilasta ja jokaiselle oma paperi ja kyniä. Laitetaan musiikkia soimaan taustalle.

Jokainen piirtää paperille kuvan omasta kehostaan. Kuva voi olla millainen vain, realistinen tai täysin abstrakti tai mitä tahansa siltä väliltä. Kehon kuvaan voi lisätä värejä, symboleja, sanoja, tunteita, kipuja, muistoja, kokemuksia, joita kehossa on tai jotka vaikuttavat kehoon. Voi myös pohtia, mitä huomioita on tehnyt kehossaan tämän päivän harjoitteiden aikana ja lisätä niitä.

Piirtämisen jälkeen keräännytään rinkiin. Jokainen vuorollaan näyttää piirroksensa muille, jos haluaa, ja kertoo siitä haluamiaan asioita. Jos ei halua näyttää eikä kertoa, voi kuvailla, miltä piirtäminen tuntui.

Huomioitavaa

Tehtävänannon voi halutessaan rajata myös vain tämän päivän kokemuksiin ja harjoitteiden tuottamiin tuntemuksiin.

Osallistuja piirtää kuvaa omasta kehostaan.

Tavoite

Harjoitellaan huomion rajaamista sosiaalisesta tilasta omaan sisätilaan, havainnoidaan tunteita ja tuntemuksia ja niiden mahdollisia muutoksia, annetaan itselle huomiota ja aikaa.

Harjoitteen kulku

Laitetaan ringissä silmät kiinni tai luodaan katse alaviistoon. Tutkitaan pieni hetki, miltä kehossa tuntuu nyt. Ohjaaja voi ohjeistaa esimerkiksi näin:

Tunnustele, miltä jalkapohjat tuntuvat ja missä hengitys tuntuu. Muistatko, mitä havaintoja teit työpajan aluksi? Onko jokin muuttunut? Mitä tunteita tai oloja tunnistat? Mitä huomiota teetkin, totea, että juuri nyt on tällaista. Älä yritä muuttaa mitään.

Tavoite

Jaetaan yhdessä ajatuksia, joita harjoitteiden tekeminen on jättänyt mieleen ja samalla päätetään yhteinen työskentely.

Harjoitteen kulku

Istutaan ringissä. Kuka tahansa voi aloittaa. Jokainen sanoo vuorollaan Minä muistan… ja täydentää lauseen asialla, joka päivän työpajasta on jäänyt mieleen.