Unelmat ja tulevaisuus

Jokaisen sisällä elää haaveita ja unelmia

Joskus elämän vastoinkäymiset saattavat aiheuttaa, että unelmat hautautuvat syvälle ja sen sijaan toivottomuus ja näköalattomuus lisääntyvät. On kuitenkin tärkeää, että uinuvia unelmia herätellään jälleen näkyviksi, koska unelmat lisäävät onnellisuutta ja hyvinvointia. Unelmien herättelyssä voimme auttaa toinen toisiamme. 

Mikä on tavoitteesi? Mitä haluat opiskella? Mitä haluaisit tehdä työksesi? Tällaiset tulevaisuuteen liittyvät kysymykset saattavat lisätä ahdistusta. Kun alamme herätellä unelmia osallistujissa, voimme sen sijaan kysyä esimerkiksi näin: Mikä on sinulle tärkeää elämässäsi? Mistä tykkäät? Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? Näiden vastausten kautta alkaa hahmottua asioita, jotka motivoivat ja lisäävät hyvinvointia. Kun ihminen saa käsityksen itselleen merkityksellisistä asioista, unelmoiminen helpottuu. 

Ihminen lähtökohtaisesti haluaa tavoitella unelmiaan askel kerrallaan. Kun unelmoi ja tavoittelee unelmiaan, elää omannäköistä elämää. Kun unelmoi, etenee samalla kohti tulevaisuutta. Matkan varrella voi olla kuitenkin epäonnea. Silloin on sallittua pysähtyä ja miettiä asioita uudelleen. Unelmat kirkastuvat vähitellen, kun niitä muistaa pitää esillä. 

Tavoite 

Tavoitteena on löytää itseä ja ryhmää kunnioittava työskentelyrauha omaa kehoa kuuntelemalla.  

Huomioitavaa

Osallistujat voivat joko istua tuoleilla ringissä silmät kiinni tai vaihtoehtoisesti maata lattialla.

Harjoitteen kulku 

Harjoitteessa on kolme vaihetta. 

Vaihe 1: Hengityksen kuuntelu

Ohjaaja kehottaa ryhmäläisiä kuuntelemaan omaa hengitystään ja hengittämään mahdollisimman rauhallisesti. Sitten ohjaaja pyytää ryhmäläisiä viemään huomion varpaisiin. Hän pyytää hengittämään syvään sisään ja kuvittelemaan, että uloshengitys virtaisi ulos varpaista. Sitten huomio viedään jalkateriin, nilkkoihin, pohkeisiin, polviin, reisiin, lantioon, alaselkään, yläselkään, hartioihin, käsivarsiin, kämmeniin, sormiin, niskaan, kalloon ja päälakeen. Toisin sanoen ohjaaja käy rauhallisesti kehon osat läpi, nimeää ne ja kannustaa hengittämään rauhallisesti ja kuvittelemaan, että uloshengitys virtaa aina pois nimetystä kehon osasta. 

Vaihe 2: Kehon herättely

Pyöritellään kaikki kehon nivelet läpi. Aloitetaan sormista, sormien pyörittely jatkuu ja laajenee ranteisiin, kyynärpäihin ja olkapäihin niin, että lopulta kaikki käsien nivelet pyörivät samanaikaisesti. Mukaan otetaan varpaat, nilkat, polvet, lonkat ja selkäranka niin, että koko kehon kaikki nivelet ovat lopulta liikkeessä. Ryhmä voi liikkua tilassa, ja liike voi muuttua jopa tanssin tapaiseksi, jolloin jokainen ikään kuin kuuntelee omaa sisäistä musiikkikappalettaan.  

Huomioitavaa

Harjoitteen voi aloittaa lattialta, jos ryhmä on edellisessä kohdassa maannut.

Vaihe 3: Keskiakselin tunnustelua

Seisotaan suorassa ja mahdollisimman pitkinä ilman rintakehän röyhistelyä. Vatsassa on pieni kannatus, jotta selkäranka ei mene notkolle. Häntäluu kääntyy alaspäin. Kuvitellaan, että omat jalkaterät olisivat kuin valtavat räpylät tai yhtä vahvat kuin puun juuret. Laitetaan silmät kiinni ja nojaillaan ensin eteen. Palataan keskelle ja kuulostellaan, missä oma keskiakseli sijaitsee. Nojaillaan tämän jälkeen taakse ja palataan taas keskelle kuulostelemaan oman keskiakselin sijaintia. Toistetaan sama molemmille sivuille ja aina välillä palataan keskelle.  

Ideana on löytää turva omista jaloista ja omasta keskiakselista ja sallia oman kehon laajentuminen keskiakselin ympärille koko komeudessaan.

Tavoite

Tavoitteena on antaa osallistujille mahdollisuus keskittyä hetkeen ja kohdata itsensä ja toisensa. 

Harjoitteen kulku

Istutaan rinkiin tuoleille. Jokainen kertoo vapaamuotoisesti omia kuulumisiaan ja mainitsee ryhmälle yhden asian, jonka tapahtumista odottaa tai josta haaveilee. Se voi olla pieni tai suuri asia, joko lähellä tai kaukana. 

Tavoite

Helppojen improvisaatioleikkien tarkoituksena on luoda stressitön tila ja vapauttaa osallistujien mielikuvitusta ja luovuutta. Ohjaaja voi valita esimerkiksi yhden alla olevista harjoitteista. 

Veitsi ja haarukka -harjoite

Tähän harjoitteeseen ohjaaja voi keksiä etukäteen yhteensopivia pareja. Niitä voivat olla esimerkiksi seuraavat: 

• kissa ja maitovati 
• rocktähti ja fani 
• jalkapalloilija ja pallo 
• liikennepoliisi ja ylinopeutta ajanut kuski 
• penkkiurheilija ja televisio 
• tandempyöräilijät 
• kehonrakentaja ja valmentaja.

Ryhmä jaetaan pareihin. Jos osallistujia on pariton määrä, kolmen hengen ryhmässä yksi voi vuorollaan katsoa. Ohjaaja sanoo ääneen pareja kuvaavat sanat, kuten veitsi ja haarukka. Parit katsovat toisiaan ja alkavat muodostaa veitsi ja haarukka -patsasparia ilman puhetta. Ohjaaja kannustaa pareja hyväksymään ilman puhetta parin kehollisen tarjouksen niin, että patsaspari syntyisi mahdollisimman mutkattomasti.

Huomioitavaa

Patsasparien tekeminen usein naurattaa. Mukaan tulee helposti kommentteja, kuten eiku mä oon se valmentaja! Tällöin ohjaajan kannattaa kannustaa hiljaisuuteen ja hyväksyntään. Idea on luoda tila, jossa on mahdollisimman paljon muiden kuuntelua ja kannustamista ja mahdollisimman vähän suorittamista ja puhumista.  

Minä olen puu -harjoite

Ensimmäinen osallistuja menee seisomaan tilan keskelle. Hän sanoo: ”Minä olen puu” ja muodostaa kehollaan puun. Seuraava osallistuja tulee täydentämään kuvaa haluamallaan tavalla. Hän sanoo esimerkiksi: ”Minä olen puun lehti” tai ”Minä olen puun oksalla istuva lintu” ja asettuu puuta esittävän viereen esittämään äänettömästi ilmaisemaansa asiaa. Seuraava täydentää kuvaa ja niin edelleen, kunnes kaikki osallistujat ovat mukana kuvassa. Kukin voi keksiä ihan mitä vaan (myös abstrakteja asioita), eli vain mielikuvitus on rajana. 

Kun kuva on valmis, osallistujat antavat itselleen raikuvat aplodit ja levittäytyvät takaisin tilaan. Seuraava vapaaehtoinen alkaa luomaan uutta kuvaa. Hän menee tilan keskelle ja sanoo esimerkiksi: ”Minä olen poliisi” tai vaikka ”Minä olen laiva”. Jälleen kerran vain mielikuvitus on rajana.  Muut osallistujat tulevat vapaassa järjestyksessä täydentämään kuvaa.  

Huomioitavaa 

Katseen alla oleminen on usein jännittävää. Siksi näillä kehollisilla kuvilla ei tarvitse olla lainkaan yleisöä. On hyvä, että ohjaaja osallistuu kuvien luomiseen. Jos ryhmä on tuntenut toisensa pitkään ja heidän välillään on turvallinen sekä luottamuksellinen ilmapiiri, ryhmä voidaan jakaa kahteen osaan niin, että vuoron perään puolet katsoo ja puolet tekee kuvan.  

Joskus osallistujat ryntäävät täydentämään kuvaa samanaikaisesti. On tärkeää, että kuvaa täydennetään vasta sitten, kun edellinen on saanut oman osionsa loppuun. Ohjaaja voi tarvittaessa kannustaa muiden rauhalliseen kuuntelemiseen.  

Purku 

Ohjaaja voi kysyä harjoitekokonaisuuden jälkeen, miltä harjoitteiden tekeminen on tuntunut. Usein joku tuo esille sen, että välillä keksiminen on helppoa ja välillä vaikeaa ja että alussa jännitti, mutta lopulta tehtävät tuntuivat helpoilta.  

Usein uuden äärellä oleminen jännittää, ja se on täysin normaalia. Jännityksen takana on usein epäonnistumisen pelkoa, ja siksi ohjaaja voi muistuttaa siitä, että harjoitteissa ei ole oikeaa ja väärää.  

Hei, mitä sä teet? -harjoite

Ryhmä seisoo piirissä. A alkaa tehdä miimisesti jotain, esimerkiksi pilkkoa puita. Hänen vieressään seisova B kysyy: ”Hei, mitä sä teet?” Tähän A vastaa jotain ihan muuta, kuin mitä hän on juuri miimisesti tekemässä, esimerkiksi ”Soitan kitaraa”. Nyt B alkaa soittaa kitaraa. Hänen vieressään seisoo C, joka kysyy: ”Hei, mitä sä teet?” B vastaa esimerkiksi: ”Kalastan”, eli jälleen jotain muuta, mitä hän on oikeasti tekemässä, ja C alkaa vuorostaan toteuttaa sitä. Tätä jatketaan piirissä, kunnes jokainen on vastannut kysymykseen Hei, mitä sä teet?  

Huomioitavaa

Piirissä tehtävä Hei, mitä sä teet? -harjoite on haastavampi kuin Veitsi ja haarukka tai Minä olen puu. Jos osallistujat ovat arkoja eivätkä tunne toisiaan hyvin, harjoitteen voi tehdä tilassa parin kanssa ilman yleisöä. Harjoitteen voi jättää myös tästä osioista pois, jos se tuntuu liian haastavalta.  

Veitsi ja haarukka- sekä Minä olen puu -harjoitteet toimivat jo yksin staattisen kuulumisringin jälkeen kehon herättelijöinä ja luovuutta vapauttavina harjoitteina. Hei, mitä sä teet? toimii hyvin täydentävänä harjoitteena, jos ryhmässä on paljon naurua, iloa ja intoa. Se antaa varmuutta esiintymiseen ja omien ajatusten sanoittamiseen.  

Harjoitteita on lisää esimerkiksi Simo Routarinteen kirjassa Improvisoi, josta näistäkin Veitsi ja haarukka ja Hei, mitä sä teet? ovat.

Tavoite 

Tavoitteena on keskittyä omien unelmien kuuntelemiseen ja niiden sanoittamiseen. 

Harjoitteen kulku 

Harjoitteessa on seitsemän vaihetta. Ohjaaja voi ohjeistaa ne esimerkiksi seuraavaan tapaan: 

Vaihe 1 (10 min) 

Kirjoita ylös asioita, joita toivot elämässäsi olevan viiden vuoden päästä. Ne voivat liittyä esimerkiksi asumiseen, ystäväpiiriin, perheeseen, työhön, harrastuksiin, opintoihin, lemmikkeihin tai elämäntapaan. Muista, että nyt saa unelmoida isosti ja vain taivas on rajana. 

 Vaihe 2 (5 min) 

Kirjoita, mitä pitää tapahtua seuraavan viiden vuoden aikana ja mitä voit tehdä, jotta pääset tavoitteeseesi. 

Vaihe 3 (3 min) 

Kirjoita, mitä voit tehdä unelmasi eteen seuraavien viiden kuukauden aikana, jotta ne toteutuisivat.

Vaihe 4 (3 min) 

Kirjoita, mitä voit tehdä seuraavien viiden viikon aikana, jotta unelmasi toteutuisivat. 

Vaihe 5 (2 min) 

Kirjoita, mitä voit tehdä unelmasi eteen seuraavien viiden päivän aikana. 

Vaihe 6 (2 min) 

Kirjoita, mitä voit tehdä nyt!

Vaihe 7 (15 min) 

Valitse pari ja kerro unelmasi hänelle. Pari kuuntelee tarkasti, tekee halutessaan lisäkysymyksiä ja muistiinpanoja kuulemastaan. Sitten on toisen vuoro kuunnella. 

Huomioitavaa

Ohjaajan on hyvä kierrellä tilassa ja muistutella, että harjoitteessa saa heittäytyä rohkeasti unelmoimaan isojakin unelmia ja unohtaa liiallisen realismin. 

Tehtävää voi tehdä rennosti istuen tai maaten oman mielen mukaan. Jotta kirjoittamisesta ei tulisi liian haastavaa, on hyvä muistuttaa siitä, että papereita ei palauteta eikä kirjoitusasulla ole suurta merkitystä. Kirjoitettu teksti tulee olemaan ennemminkin muistilappu seuraavaa tehtävää varten. 

Tauko (15 min)

Tavoite

Tavoitteena on konkretisoida parin unelmia ja antaa hänelle ikään kuin pieni lahja, jonka tarkoituksena on auttaa omiin unelmiin uskomisessa. 

Harjoitteen kulku 

Jatketaan saman parin kanssa kuin edellisessä tehtävässä. Osallistujat etsivät tilasta tavaroita, jotka tuntuvat sopivan oman parin tarinaan. Molemmat tekevät tavaroista installaation eli asetelman, joka kuvaa parin tulevaisuutta ja niitä vaiheita, joita toisen elämässä on tapahtunut, jotta hän on päässyt unelmiinsa. Taustalla voi soida musiikki.  

Käydään asetelmat koko ryhmän kanssa läpi niin, että kunkin asetelman tekijä kertoo muille, mitä kaikkea installaatio pitää sisällään.

Huomioitavaa 

Tämän jälkeen on mahdollista pitää muutaman minuutin tauko, jos on tarve. On tärkeää, että kohtien 6 ja 7 välillä ei ole taukoa. Ne kestävät yhteensä noin puoli tuntia.  

Tavoite 

Tämän harjoitteen jälkeen kukin osallistuja tulee pitämään parilleen pienen puheen. Tätä ennen on hyvä tehdä muutamia improleikkejä, joiden avulla ryhmäläiset voivat pitää hauskaa niin, että kukin on vuorollaan katseen alla. Tämä helpottaa myöhemmin puheen pitämistä. 

Ohjaaja voi valita esimerkiksi jotkut seuraavista harjoitteista: 

Kisu tahtoo kodin -harjoite

Ryhmäläiset seisovat tiiviissä ringissä. Yksi on kisu. Hän seisoo piirin keskellä ja menee sitten jonkun luo ja sanoo tälle: ”Kisu tahtoo kodin.” Tähän hänelle kuuluu vastata: ”Kysy naapurilta”. Samaan aikaan kaikkien tehtävänä on vaihtaa paikkaa mahdollisimman huomaamattomasti. Kisu yrittää huomata tämän ja päästä rinkiin seisomaan, jolloin paikkansa menettänyt jää keskelle.  

Huomioitavaa

Kaikki eivät ryntää vaihtamaan paikkaa samaan aikaan, vaan kisun selän takana otetaan katsekontakti johonkuhun, jonka kanssa yritetään vaihtaa paikkaa. Helpointa on paikan vaihtaminen viereisen henkilön kanssa. Kun saa vähän uskallusta, voi ottaa katsekontaktin toisella puolella seisovaan ja vaihtaa paikkaa hänen kanssaan. 

Hedelmäkori-harjoite

Osallistujat istuvat piirissä tuoleissa. Yhdellä ei ole tuolia, ja hän seisoo piirin keskellä. Istujien tehtävänä on ajatella mielessään joko banaania, appelsiinia tai omenaa. Keskelle jäänyt sanoo ääneen jonkun hedelmistä, ja ne, jotka ovat ajatelleet kyseistä hedelmää, vaihtavat paikkaa. Samaan aikaan keskellä oleva pyrkii pääsemään jollekin tuolille. Halutessaan keskellä oleva voi sanoa myös hedelmäkori, jolloin kaikkien on vaihdettava paikkaa.

Huomioitavaa

Jokaisen paikanvaihdoksen jälkeen on lupa ajatella uutta hedelmää.  

Onko täällä muita, jotka… -harjoite

Tämä toimii samalla tavalla tavalla kuin Hedelmäkori-harjoite. Yksi seisoo keskellä ja kysyy: ”Onko täällä muita, jotka…” Hän täydentää lausetta jollakin mieltymyksellään, kokemuksellaan tai haaveellaan, esimerkiksi tykkää suklaasta, on hypännyt laskuvarjolla, haaveilee hevosesta. Istujat vaihtavat paikkaa, jos he voisivat vastata kysyjälle myöntävästi. Keskellä olija pyrkii pääsemään vapaalle tuolille. Se joka jää ilman tuolia, jää keskelle.

Tavoite

Tavoitteena on impron keinoin auttaa paria uskomaan unelmiinsa. 

Huomioitavaa

Tavoitetta ei ole tarpeen sanoittaa ryhmälle ääneen tässä tai unelma-installaatiota tehtäessä. Sen sijaan voi kysyä osallistujilta tehtävän jälkeen, miltä sen tekeminen on tuntunut. Usein vastaus on, että tekeminen on tuntunut hyvältä ja tuonut unelmia konkreettisemmiksi. Osallistujille annetaan siis mahdollisuus tehdä omia havaintoja tehtävän kautta. 

Harjoitteen kulku

Istutaan tuoleille rinkiin. Vapaaehtoinen nousee ylös ja menee sen parin taakse, jolle hän on tehnyt installaation. Hän pitää parilleen leikkimielisen syntymäpäiväpuheen, joka sijoittuu viiden vuoden päähän. Ajatuksena on, että tällöin kaikki unelmat ovat toteutuneet!  

Jokainen pitää vuorollaan ex tempore -puheen sankarille. Päivänsankari kiittää puheesta ja kertoo, miltä sen kuuleminen tuntui.

Tavoite 

Tavoitteena on päästä irti edellisen tehtävän ajatuksista. 

Harjoitteen kulku

Istutaan ringissä tuoleilla. Jalat ovat tukevasti maassa ja selkä suorassa. Selän ei tarvitse osua selkänojaan, vaan tärkeää on istua tuolilla niin reunalla, että jaloissa on kunnon tuki. Halutessaan voi sulkea silmät. Ohjaaja ohjaa käymään mielessään koko kehon läpi seuraavalla tavalla: 

Viedään huomio jalkateriin. Kuvitellaan että ne leviävät kuin suuret räpylät tai puun juuret. huomio hengitykseen. Hengitetään mahdollisimman syviä hengityksiä omaan tahtiin. Kuunnellaan omaa hengitystä. Voidaan viedä kädet kylkiin ja kuulostella, laajeneeko rintakehä. Kädet voi viedä takaisin syliin ja oman hengityksen kuuntelua voi jatkaa muutaman minuutin. Sen jälkeen voi viedä huomion tilaan: mitä ääniä tilassa on, entä mitä kuuluu ulkoa? Tämän jälkeen huomion voi viedä takaisin omaan kehoon ja siihen, onko kehossa erilainen olo kuin päivän alussa. Sen jälkeen kehoon voi hengittää myötätuntoa ensin itseä ja sitten muita kohtaan.  

Tavoite 

Tavoitteena on, että jokainen tulee työpajan päätteeksi vielä nähdyksi sellaisena kuin on. 

Huomioitavaa

On tärkeää laskea etukäteen, montako osallistujaa ryhmässä on, ja varata jokaiselle ainakin 1–2 minuuttia purkuun.  

Harjoitteen kulku

Jokainen kertoo vuorollaan, minkälainen päivä hänellä on ollut ja miten on kokenut työpajassa työskentelyn.  

Lopuksi jokainen laittaa käden sydämelleen, sulkee silmänsä ja hengittää syvään. Ohjaaja neuvoo miettimään kolme asiaa, joissa on hyvä. Ohjaaja varmistaa, että kaikki keksivät vähintään kolme asiaa. Sen jälkeen jokainen valitsee kolmesta asiasta sen asian, joka on itsestä sillä hetkellä tärkein, ja kertoo sen muille ilman selityksiä (kuten mummon mielestä tai joku joskus sanoi). Esimerkiksi: Olen hyvä kuuntelemaan. Minulla on hyvä huumorintaju.  

Toinen vaihtoehto on se, että kaikki huutavat yhden vahvuutensa yhteen ääneen ohjaajan antamasta merkistä.